Satu matkalla Lontooseen

 

Tältä sivulta voit lukea Sadun valmistautumisesta Lontoon olympialaisiin. Satu ampui Suomelle olympiapaikan naisten Trapiin Pekingissä, Kiinassa huhtikuun lopulla vuonna 2011 ja lopullisen olympialaisiin nimeämisen Suomen Olympiakomitea teki 8.12.2012.

 

Tässä porukassa olisin halunnut olla...
Ruokalassa n. 5000 istumpaikkaa
Myös "mäkki", huomaa suomalaiset jonossa...

5.8.2012

Täältä Lontoosta vielä kerran...

 

Lauantain urakka takana ja arvosanaksi tuli 9. Numeron arvoa himmensi päivän ensimmäisen sarjan 22. Siinä alku 2 kävelyä takkusi; ammunta ei ollut sitä mitä oli harkoissa. Tuplalla tuli kopastua useampi, kun taas seuraavassa kahdessa tarvittiin vain yksi tupla. Tuo 22:n sarja oli reissun heikoin ammutuista sarjoista; että pitikin sattua kisaan.

 

No tuon alun sotkotuksesta rypisteltiin vielä etiäpäin aina shootoff-linjalle asti. Taistosta tulikin melkoisen tiukka (toivottavasti teitä jännitti) ja pitkälle taisteltiin, kunnes Fatima "loksautti" pohjan pois ja jäin rannalle nuolemaan näppejä. Harmittava putoaminen, mutta vain toinen voi päästä etiäpäin.

Kisa oli todella kovatasoinen ja etenkin nuoren Jessican MM-tulos loistavaa työtä ja muut hyvillä tuloksilla takaa-ajo asemissa.

 

Euroopasta oli viisi ampujaa finaalissa ja kuudes sija pidettiin Australialaiselle.

Tämän vuoden työ palkittiin tällä kertaa sijaluvulla 7, mutta vielä tällä kaudellakin taistelutanner tömisee. Eikun kohi uusia koitoksia hyvill mielin.

 

Kiitoksia hyville semppaajille.

 

Täältä Lontoo...

 

Satu

Kisamaskotti Wenlock ja Satu
Kiva päiväpeitto... lähtee mukaan

4.8.2012 

 

Kisakylästä...

 

Neljäs kokonainen päivä kisakylässä on takana. Tutuiksi on tullut reitti majapaikasta valtavan kokoiseen ruokalaan, joka on aena aaki. Ruokavaihtoehtoja löytyy varmasti joka vatsalle.Tämä on ollut ehdottomasti se tärkein reitti täällä. Tietty reitti ostoksille, sillä aivan vieressä aivan valtava ostari. Lisäksi bussiassalle ja siitä se rullaakin sujuvasti kisakaistoja myöden ratamaisemia kohti.

 

Huoneisto sisältää neljä kahden hengen huonetta ja yhteisen oleskelutilan telkkarineen. Huoneen kanssani jakoi pyöräilijä Pia Sundstedt. Muita huoneita on ollut asuttamassa ratsastajat Emma ja Mikaela, voimistelija Annika ja ampujat Mira ja Marjo.

 

Kisakylästä löytyy kaikki mitä on tarvis käyttää ja puuhastella; kuntosalin kautta saunaan ja sen perää pelihalliin pelailee, muuta kuin hikeä nostattavia pelejä. Postista voi teetättää oman kuvan mukaisen postimerkin ja laittaa maailmalle. Löytyy kisakaupat ja maskottia reppuun. Tosin vaatetuotteista koot ovat jo uupumaan päin eli isot ja pienet jälellä.

 

Aika on kulunut kuin siivillä. Treenannut olen sarjan päivässä; enempää ei sallita ja perjantaina oli virallisten muodossa kolme sarjaa.

 

Nyt tässä sitten sutkuttelee bussille, että ollaan taistelutantereella 9.30 valmiina tykittää.

Iloisin kisatunnelmin kohti koitosta Lontoossa 2012...

 

 

Satu

 

Tää ol kai riemukaari
Huoneen jakaja Pia

 

Maanantai 30.7.2012 klo 09.00 kotona...


Niin vielä hetken, mutta kapsäkit pakattuna jo nokka kohti Helsssinkkiä.


Siellä ensin treffaus Hilton-hotellissa; jotakin media sydeemiä vielä ja varusteiden vaihtoo. Ol´ tuo vaatetuksen alaosapuoli melko nihkeän kokoista meikäläisen "lihaksille"; lähinnä vyötärön kohtii ol´ lihakset liian suuret.


Evästys ja koneeseen nouse: "Täältä tullaan Lontoo.."


Hastala vista ja jännittävää loppu kesää...

 

Satu

viimeiset kotihommat ja...
se on soromnoo ny...

24.7.2012

Tyttöjen kesälomareissu... toki ampumista myös

 

Viimeinen kisailu ennen h-hetkeä Lontoossa antoi mukavaa positiivista tsemppiä. Toki muutamaan sarjaan olisi parantamisen varaa mutta niissäkin ongelmana oli tekniikan uupuminen-huudosta liikkeelle. Korjattavissa kyllä, mutta mietintää vaan. Isot kisat oli Italian Lonatossa; erä määrä 103 ja ampujia 600 huitteilla, koska myös tuohon määrään mahtuu poisjääneitä.
 
Kisa käytiin kolme päiväisenä ja ratoja oli tarjolla se huikeat 12 kappaletta. Sarjojen väli reipas 3 tuntia. Sarjojen välistä aikaa uuvutti mahdoton kuumuus. Perjantaina ja sunnuntaina lämppäri kipusi 36 asteen varjolukemiin, auringosta puhumattakaan. Lauantaiaamua viileytti ukkoskuuro mutta varjolukemat kohosivat kuitenkin päivän aikana 26 asteeseen.
 
Ensimmäisen kisapäivän saldo 25, 22 ja 24, yleisen sarjan 37. Toinen päivä 3x23 ja yleisen 52. Naisten sarjan voitto heltisi kumpanakin päivänä. Sunnuntain kisa alkoi vaisusti 22:n sarjalla ja jatkui 23 ja naisten 3. Kokonaiskilpailussa mukava sijoitus tuosta määrästä 32. ja naisten sarjan voitto.
 
Emme keskittyneet pelkästään ammuntaan tällä reissulla, vaan tärkeää meillä Saran kanssa oli myös shoppailla ja mukavia ostoksia teimmekin. Välittömästi, kun pääsimme irtautumaan radalta, suuntana oli hotellimme ja siitä heti Garda-järven rannalle uimaan. Matka oli vain 150 metriä rantaan. Vesi oli mukavan lämmintä mutta myös tuossa lämmössä vilvoittavaa.
 
Radalla läiskimme tikkipokkaa korteilla ja teimme kauniit kesä kynnet ja hiuksetkin saivat lyhyenpää muotoa. Jäätelöä sulloimme napaamme niin radalla kuin iltaruuan täytteeksi ja todellakaan mistään LIGHT:sta ei ollut kyse. Kisan loputtua huristelimme sunnuntai-iltana Milanoon, jossa yövyimme ja maanantaina aamupäivän lennolla kotiin.
 
Reissusta jäi molemmille lämmin ja mukava mieli ja ensi vuonna uusiksi.
 
Reissuterveisin Satu ja Sara

 

 

15.7.2012

Pohjolakiekosta marjojen perään

 

Ei natsannut kisassa täyttä mutta mustikkametsässä antoi varmasti täyden, ennen ei paikalta poistuttu. Muutaman pakastusrasian poimittua siirryttiin punaisten marjojen kimppuun kotipihalla. Sieltä pari rasiaa survottuna pakastimeen ja loput pöperönä vatsan täytteeksi.
 
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
 

Satu

Oma maa mansikka
muu maa mustikka

 

7.7.2012

"Tytrukset" reissussa

 
Keskikesän juhannusjuhlan jälkeen oli aika suunnata vaihteeksi ulkomaan kamaralle. Wienin lentokentältä vuokrasimme allemme lähes "uuden veroisen", oli ajettu kylläkin 1100 km, valkoisen VW Tiguanin ja suuntasimme "kesäretkemme" Tsekkien Brnoon. Noora toimi "navigaattorina" ja minä kotoisen oloisesti ohjastin Tiguania.Matkamme kulki Wienin viinirypäle laidunten halki kohti Tsekkien mallasohra maisemia.
Brnossa lämmin ilma helli meitä ja suosi koko retkemme ajan. Meillä oli pari päivää aikaa tutustua treenien merkeissä rataan ennen lauantaista kisaa.
 
Paikalla oli moni niistä ampujista, jotka ovat lähdössä Lontooseen. Meistä naisista oli viisi mukana, joista finaalissa oli neljä. Tulostaso ei kyllä hirmuista antiaan ilmaissut. Syynä varmasti lienee, että kiekon heittopituudet olivat useammassa heittimessä huimasti yli sallitun. Sitä kuvastaa, että monella oli hyvä sarja alla ja sitten huono perään, kuten itselläni sarjat 25,18 ja 22. Toisilla alkoi huonolla ja sitten parani. Saman kokivat myös miesampujat, myös olympialaisiin lähtijöillä oli heikkoja esityksiä.
 
No finaaliin yllettiin kumpikin Nooran kanssa; Noora uusinnan kautta ja minä pääsi lähtemään jaetulta ykköspaikalta Englannin Kerwoodin kanssa tuloksella 65 ja kolmantena Tsekkien Loosova 64 ja Ranskan Racinet, Venäjän Tkatch ja Noora tuloksella 62. Finaali olikin sitte katastrofi esitys; 15. Voiton vei uusinnan jälkeen Kerwood, toinen Loosova, mie kolmas, Racinet, Tkatch ja Noora.
 
Kisan jälkeen matkasimme seuraavana aamuna takaisin Wienin kentälle. Välimatka kutakuinkin 140 km pintaan. Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Autokaan ei sammunut kertaakaan vaikka polkimia oli kuin harmoonissa, kun olen tottunut kahteen.
 
Aika juoksee nopsaan. Lontooseen ja avajaisiin aikaa 20 päivää.
 
"ohjauspyörä ja navigaattori"
Pekingin mitalistit...Lontoo toivossa...
Vasemmalla Norjan skeet-ampuja Tore Brovold ja oikealla Tsekkien trappari David Kostelecky.
Brnon vehreät radat
Serbia GP

17.6.2012

Serbian "kuumuus" tuotoksellinen

 
Varjon huimat lukemat 34 astetta antoivat mukavan tuloksen kesäkuun alun kisassa Belgradissa. Tulos peruskisassa 72 antaa mukavaa potkua ja varmuutta, että täältä pikkuhiljaa on jyvä tavoittamassa kiekkoakin, eikä vain keväällä peltoon. Finaalin 20 myös mukavaa jälkeä ja vielä uusinta, shoot off, Mopsin kanssa antaa lisä potkua ja kokemusta.
 
Ennen kisaa treenipäivät antoivat jo odottaa pientä kivaa, kunhan sen saisi vaan ulos. Kisassa pullat sain uunista ulos lässähtämättä, vaikka laskua oli 25, 24 ja 23.
 
Olosuhteet olivat nautittavan lämpöiset. Lämmöstä kaikki irti: ampumisen ohella rääkkäsin itseäni 1/2 h juoksulenkeillä ja sanotaanko, että hiki oli pinnassa iltapäivän punnerruksessa.
 
Reissun jälkeen vietin viikon lomaa ammunnan kuulumattomissa, Kuusamon alapuolella, Haukijärven mökillä. Olin, nautin ja juoksentelin kohti Lontoota. Loman loppumisen kunniaksi kaivoin pitkästä aikaa haitarini esille ja soittaa pläräytin Orimattilan "kansallislaulun" Jätkänhumpan ja kesään kuuluvan Suvivalssin.
 
Mukavaa Juhannusta Kaikille!

 

Mieleen jäänyttä 21.05.-25.05.2012.

...Saari... = ...Kypros...

...Larnaka... = ...EM-kisat...

...1.sarja... = ...kolmas kävely otti koville...

...kohtuu lopputulos... = ...joukkue 3.sija...

...neljä kertaa... = ...Italian kansallislaulu...

 

EM-kilpailut Kyproksella.
Ferrarit kävivät esittäytymässä, siis Italiassa kun ollaan...

4.5.2012

Mukava nousukiito saatiin aikaiseksi Lonaton radoilla vapun jatkeeksi. Ammunta tuntui siltä omalta, mitä on harjoituksissakin tehty ennen Lontoota, mutta siellä ei tullut ulosantia. Nyt "artikulointi" oli selvää jo harjoituksista lähtien ja varmuutta löytyi ykkösellä ammunnassa. Kisan aikana tuplalla saatuja kiekkoja oli kuusi kappaletta,toki tuplalaukauksia kertyi kohti paloja julmettu määrä ja niistäkin osumia, mikä lisää aina sitä hyvänolon tunnetta.

Finaalin alkukompurointiin olin kompastua, mutta sain saappaat kulkemaan samaa rataa.

Tästä on mukava rypistää eteenpäin ja lähteä kotimaan harjoituksiin ja nokka kohti seuraavaa taistoa EM-kisoihin Kyprokselle.

Oli muuten ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kisa, kun mitali hukkui jo ennen kuin kerkesin lähteä radalta hotellille. Mitali on nyt jossakin..

Satu

Kukitus heti kisan jälkeen Abbey, Fatima ja mie
Virallisen mitallinjaon jälkeen oli formulamaailmasta tuttua shampanjan suihketta

 

Paikallinen taksi. Malli yleensä musta mutta myös värillisiä on.

29.4.2012

Lontooseen tehtiin sitten varsinainen mahalasku ja koko kiitoradan mitan ja ei edes ihan riittänyt. Niin oli kuin olisi ensimmäisiä kertoja radalla ollut. Ongelmia oli ampuma-asennon kanssa koko kisan ajan. Säästä ja olosuhteista turha hakea apua katastrofiin ja selitellä huonoa tulosta. Se on se helpoin tapa tietty, johon ampujamme myös selityksensä tukevat. Kumma vain että samassa sarjassa olevat ampujat ampuu huipputuloksia, vaikka on "kylmä ja kiekko ei näy", selityksiä. Nyt ei auta kuin nopsaan pyyhkiä pöytä ja mielummin vielä jollakin desinfioivalla aineella. Tästä uuteen nousukiitoon, koska harjoittelu ei ole antanut tälläista viitettä. Tosiasia vaan on, että aina ei mene niinkuin vaan toivoisi.

Radat oli mukavat, tasaiset ja vihreä verkko viritetty taustalle korkealle. Ratakokonaisuus mahdollisimman yksinkertainen ja rahaa säästetty, koska kaikki tullaan purkamaan pois Olympiakisojen jälkeen. Toki ennen kisoja rata-alue tulee kyllä kaunistamaan itseään.

Ensiviikolla ollaan sitten "saapasjalka" maan eli Italian maailmancup kisatunnelmissa. Kattellaan mitä saadaan aikaseksi.

Hyvää vappua kaikille.

Satu

Lontoon olympiarata
Lontoon olympiarata

 

Satu Qatarissa, Dohassa 2012

20.4.2012

Talven ja kevään harjoitus "rumba" ulkomailla on ohi. Joulukuun lopussa lähdin kahden viikon leirille jo tutuksi tulleiksi Telden radoille, Kanarian saarille. Päivät aloitettiin aamuisella juoksulenkillä ennenkuin paukuttelu radalla alkoi. Hyvään vauhtiin päästiin ja kiekkomääräksi saatiin reipas 4300 kiekkoa.

Osumatarkkuuta tarkennettiin Qatarissa tammi-helmikuun vaihteessa kahden viikon mittaisella reissulla. Siellä saatiin kisa alle ja yliotetta vastuttajista, samoista friiduista, jotka Lontoossa tulen kohtaamaan.

Kanarian saaret kutsuivat jälleen helmikuussa kahdeksi viikoksi. Ampumatumtuma senkun vankistui ja hyvillä mielin ja iloisena harjoituksiin.

Kiekkomäärä on kasvanut kuuden viikon reissauksen jälkeen jo reippaaksi 10 000. Maaliskuun puolella hiihdeltiin kotihangilla ja nautittiin kotoisesta auringosta. Aamujuoksentelun kello 7 jätin mielelläni ulkomaan työksi. Peruskunnosta pyrin pitämään huolen, koska hyvällä peruskunnolla on vaikutusta myös ammunnassa.

Viimeinen kaksi viikkoinen ja missä muuallakaan kun Kanarialla. Siellä on mukava vastaanotto. Ilmat ei aina ole parhaat optimaaliset, mutta eivät ne aina ole kisoissakaan. On pystyttävä ampumaan huonommissakin ilmoissa. Iloisena ja kohti määränpäätä työtä tekevää ammuntaa ja määrällisesti ollaan edellistä vuotta pidemmällä myös edellisiin Olympialaisiin nähden edellä eli reilut 14 000 kiekkoa on koossa. Laukaisumäärä on ehkä 17 000 hujakoilla, vaikea arvioida eikä ole oleellista. Kiekkomäärästä pidän kirjaa.

Satu Italian leirillä 2012

Tästä mentiin Italian Lonatoon viikoksi ja tähän oikeasti harjoitusrumba päättyykin ja rumban yhteiskiekkomäärä on kasvanut lähes 17 000. Määrä on sellainen mitä meidän muut ampujat eivät ammu edes koko vuonna. Mutta jos haluaa menestyä on työtä tehtävä. Tästä alkaa sitten kisa "samba".

Olympialaisten kisatantereella Lontoossa käydään maailmancupin kisa huhtikuun lopulla. Katsastellaan areenat ja "otetaan yhteen" tyttöjen kanssa.

Hyvillä fiiliksillä ja luottavaisin mielin ollaan matkaan lähdössä ja katsotaan minkälaisen tuloksen antaa tähän asti tehty työ.

Ampumaurheilun ystäville pirteää kevään jatkoa ja radalla nähdään.

Satu